Ricon ja Bamboon uusi mökki

Uusi mökki on hieno kerrostalo, jossa ajattelin olevan hyvää materiaalia hampaiden kuluttamiselle.

Degut ovat kuitenkin, tavoistaan poiketen (?) jättäneet mökin  jyrsimisen suhteellisen rauhaan.

Tykkäävät kiipeillä ja pyöriä sen sisällä, mutta eivät ole sitä rikkoneet.

Kohta neljä vuotiaat degumme ovat kai aikuistuneet.  ;)

   

Bamboo on utelias. Sillä on hieman karvanlähtöä kaulassa, liekö nahistellut Ricon kanssa vaiko karvapaljouden kevennys kesää kohden. Seurataan tilannetta. 

Mukavia kavereita ovat.  :)

"Remupetterimme" Pips, 9kk, nyt Indin kuoleman jälkeen...

Taustaa näistä kahdesta nuoresta degustamme

Kun tyttäreni sai kaksi nuorta uros-degua 2015 heinäkuun alussa, olivat ne vain kuuden viikon ikäisiä, suloisia pikku-deguja. :)

Uusien degujen sijoittaminen "vanhojen", noin kolme vuotiaiden degujen kanssa, tulisi jo ennakko tietojen mukaan olemaan vaikeata, mutta jotkut olivat yhdistämisessä onnistuneetkin.
Minua äitinä pelotti, että "Jos ne eivät sopeudukaan...."  Huh!
Tyttäreni tutki kuitenkin asiaa yhdistämisestä ahkerasti. Hän uskoi siinä onnistuvansa.

Minä, äiti siis ostin toukokuussa, lähes tyttäreni syntymäpäivänä syntyneet, degu-pojat tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi.  Nii..iin... näin se menee... ;)

Uudet degu-pojat tulivat alkutotuttelun jälkeen hyvin toimeen kahden n.3 vuoden ikäisen uros-degumme kanssa. Ne asuivat lähes pari kuukautta samassa häkissä koko porukka...

Kunnes erimielisyydet ja tappeleminen alkoi... 

Nuoret degut alkoivat ilmeisesti tulla sukukypsiksi ja hakivat paikkaansa laumassa. Sopuisa Indi sopeutui, mutta Pips ei.

Pips ihmettelee outoa valokuvaajaa :)

Yksi mielipaikoista.
Tästäkin nurkasta näkyy hyvin kaverien häkkiin.

Indi ja Pips sijoitettiin viereen toiseen häkkiin. Häkistä degut näkivät toisensa ja kuulivat naapuri-degujen äänet. Kaikki tuntui olevan ja menevän näin hienosti, kunnes Indi yllättäen lopetti syömisen, heikkeni ja kuoli. :(

Pips nyt yksin - totuttelua/ihmettelyä - meille kaikille

Pips jäi nyt häkkiinsä yksin ja oli levottoman oloinen. Se halusi aina karata, jyrsi häkin seinän ja lattian kulmaan reiän, josta onnistui karkaamaan. Se sotki häkin sisuksen, kaatoi aina ruokakupin ja mylläsi sisällön milloin minnekin.

Pips on vaan ihan mahdoton -siksi sanon sitä Remupetteriksi.

Pipsin kaatama ruoka-astia

"Ovi on auki! Täältähän voisi vaikka karata."
(Kuvasta näkee, että papanoita tulee,  siivoamista siis on...)

Pips karkaili ja juoksenteli tyttäreni huoneessa ja meni myös veljen huoneeseen. Sen mielipaikka oli sohvan alla ja sieltä sitä oli vaikea saada pois ja kiinni.

Pipsin häkki on pienempi kuin tuo toinen häkki, koska tyttäreni toivoi, että degut saadaan yhdistettyä -ajan kanssa.

Nyt vielä, kuitenkin, Remupetteri Pipsiä on koetettu useaan otteeseen sulauttaa kahden vanhemman degun kanssa, mutta se ei vaan onnistu. 
Pips kiusaa, haastaa riitaa (hassua sanoa deguista tällaista  :) ) ja on aiheuttanut toiselle vanhemmalle degulle ihovaurioita. Rico on aina ollut johtaja, hyvä sellainen, mutta se ei sovi Pipsille.

Jotta Pipsin aika ei tulisi pitkäksi  ;) ja se rauhoittuisi, saa se nyt joka päivä juosta tyttären huoneessa vapaana jonkin aikaa. Ensi päivinä se ei halunnut antaa ottaa itseään kiinni, mutta nyt se on tullut joskus jopa itse häkkiinsä takaisin. Remupetterikin oppii!  :)

Pari päivää sitten päätimme hankkia Pipsin häkkiin juoksupyörän. Se on Pipsin ihan oma.

Pipsin lelu, jossa häntäkin mahtuu suorana soirona perässä vipeltämään.

Hankalan malliseen häkkiin iso pyörä oli hieman hankala sijoittaa, mutta onneksi pyörä oli sellainen, että siitä sai tukijalan pois.  Juoksupyörä kiinnitettiin siis suoraan verkkoon. :)

Aika nopeasti Pips löysi pyörän ja juoksee siinä silloin tällöin hurjaa vauhtia. Pips on pyörän tulon jälkeen selvästi rauhoittunut, saa liikuntaa ja kulutettua ehtymätöntä energiaansa.  Tämä on mukavaa -meistäkin.  :)

Siivoamisen yhteydessä on ovi "suureen,ihmeelliseen maailmaan" auki.

On ihmeellistä miten tuollaisilla pienillä jyrsijöilläkin on kullakin ihan omanlaisensa luonne ja käyttäytyminen. Nehän ovat vain...  (hiiriä, rottia jne. ) Minä, äiti en kuitenkaan oikeasti enää ajattele deguista näin ;)

No niin... Pipsistä oli siis Indin kuoleman ja yksin jäämisen jälkeen tulossa varsinainen häirikkö.

Ostimme sillekin juoksupyörän ja saimme sen onneksi mahtumaan Remupetteri- häkkiin. Iso, umpinainen, muovinen juoksupyörä on Faunattaresta ja se on kuin taivaan lahja Pipsille ja MEILLE :)

Nuori degumme Indi 8kk kuoli :'(

Tyttäreni huomasi toisen 8 kk:n ikäisistä vilkkaista uros-deguistamme liikkuvan tavallista hitaammin ja olevan ihmeen apea.

Hän seurasi degun käytöstä ja havaitsi, ettei se syö. Sen annettiin kuitenkin olla häkissään ja yritettiin tarjota herkkuja, kuten Johanneksen leipäpuun paloja.

Kahtena seuraavana päivänä yritimme (minä, äiti etenkin yritti!) syöttää degua pipetillä. Se otti pipetin suuhunsa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, se taisi sitä vaan purra...

Pipetissä oli mm.veteen sekoitettua pellettiä, joka oli ohutta. Jonnekin se ohut puuro syötettäessä katosi, mutta degu ei piristynyt. Mitään ulospäin näkyvää vauriota tai kosketusherkkyyttä ei degussa näkynyt, se vaan laihtui ja liikkuminen edelleenkin hidastui.

Toisena päivänä minä äitinä koin suurta hoivan ja velvollisuuden tunnetta pelastaa degu henkiin ja terveeksi. Yritin kaikkeni, mitä äiti vaan saattoi ja osasi.

Tein pikku degulle lämpimän pesän vanhaan villahattuun. Asetin hattuun myös hieman keinokarvaa. Hatun alle keksin laittaa hieman lämmitetyn kauratyynyn, jotta laihtunut Indi pysyisi lämpimänä. Se tuntuikin piristyvän ja viihtyvän pesässään ja nukkui paljon.

Koirammekin ymmärsi, että jotain tärkeää on tekeillä ja seurasi koko ajan toimiani. Koira seurasi tarkasti myös kaikkia degun liikeitä sekä ääniä ja tuli heti luokseni, jos jotain poikkeavaa tapahtui.

Indi kuitenkin heikkeni ja alkoi nukkua jatkuvasti. Sen silmät olivat koko ajan kiinni, vaikka se hengitti, hieman liikkuikin ja avasi suunsa pipetille.

Kolmannen, tai jos lasketaan havainnointipäivä mukaan, niin neljäntenä päivänä klo 11.50 se hengitti myssyssä viimeisen kerran. 

Se oli laihtunut ja voimaton, mutta sillä oli uskomattoman vahva sydän, joka olisi ilmeisesti ollut valmis pitkäänkin elämään. 

Emme ymmärrä mikä Indille tuli, koska mitään ulkoisia merkkejä siinä ei ollut.

Jopa minä, äiti, joka en aiemmin ollut halunnut yhtään degua, surin ja vuodatin kyyneleitä pienen vipeltäjän vuoksi. Luulin, että voisin sen pelastaa, mutta taitoni, taitoni eivätkä voimani siihen riittäneet 😢

Tyttäreni kanssa rakennettiin pieni laatikko, jonne Indi laskettiin.

Tyttäreni hyvästeli suosikki-degunsa ja varusti laatikon piirtäen laatikon päälle kuvan ikävästään ja rakkaudestaan pikku Indianaan.

*20.5.2015  t.19.1.2016 . Indi eli vain 8 kuukautta. Ihmettelen, miten nuo pikku otukset ovat vieneet vastustelevan äidinkin sydämen. Äidilläkin on ikävä Indiä, sitä degua!  <3

Rakkauden osoitus pois menneelle Indi-degulle.

Pieni degumme Indiana, eli Indi haudattiin kotipihaan koreanonnenpensaan juurelle.

Nuku rauhassa Indi <3

Degu sairastaa

Toinen nuorista deguistamme sairastaa

Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.

Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.

Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.

Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.

Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.

Lämmin Degu-pussukka

Olen päivittänyt sivuja ja "degulaumamme" on kasvanut kahdesta neljään

Degut kohta 3 vuotta meillä

Degut ovat olleet meillä jo lähes kolme vuotta. Hyvin ovat isohkossa, korkeassa häkissään viihtyneet. Heinäkuun alussa meille uskallettiin, pitkän harkinnan ja tiedon keruun jälkeen, ottaa kaksi pientä poika-degua. Ne olivat 6 viikon ikäisiä, kun ne saatiin.

Nyt meillä on neljä poikaa ja tuntuvat tulevan hyvin toimeen. Nukkuvat, mennä viuhotvat ja syövätkin porukassa. Koiramme (2v 4kk) ilmestyessä kaikuu varoitushuudot koko laumalle ja kaikki pakenevat häkin ylimpään kerrokseen, noin 150cm:n korkeuteen.

Uusien degujen yhteensovittaminen ei ole ihan itsestään selvää. Degut hyväksyvät helpommin ihan nuoret degut. Vaikka degut sosiaalisia ovatkin, on niiden yhdistäminen pitkäjänteistä ja harkintaa vaativaa. Meilläkin pientä johtajuustaistelua käytiin vanhempien degujen välillä, nuoret sopeutuivat hyvin.

Kirjoitin uudet sivut degujen yhdistämisestä ja valmisteluista. Lisäsin myös joitain kuvia.

Kuvassa kauniiden ja terveiden deguhampaiden esittelyä ;-)

Ihanat, älykkäät degut

Degu-pojat ovat olleet meillä nyt jo yli kaksi vuotta. Isossa kolmikerroksisessa häkissään, ne ovat puuhakkaita ja liikkuvaisia.

Puoli vuotta sitten niille hankittiin muovinen, suurehko juoksupyörä. Degut rakastavat juoksupyörää ja käyttävät sitä paljon. Aluksi otimme juoksupyörän yöksi pois, koska sen pyörimisääni hieman häiritsi. Nykyään ääneen on totuttu ja pyörä on häkissä jatkuvasti.

Degut ovat hieman hiljentäneet yöllistä ääntelyään ja sopeutuneet tyttäremme huoneessa asumiseen ja tyttären aikatauluihin. Elävät sulassa sovussa, kukaan ei enää häiritse ketään.  :)
Ai niin... kun degut olivat olleet meillä noin 8kk, tuli kotiimme koiran pentu.

Pentu ihmetteli deguja kovasti. Se istui häkin vieressä, yritti kurkotella ja haistella niitä. 

Nykyään aussiemme (synt.2013) tykkää deguista kovin. Koiraa ja deguja ei kuitenkaan voi jättää yhtä aikaa ja vartioimatta huoneeseen, koska koira haluaisi haistella niitä, eikä kestä sitä, jos degu tulee ihan kuonon eteen, mutta sitten pakenee ylös häkin verkkoa tai sisätikkaita yläkerrokseen.

Koira yrittää hypätä saadakseen degun kiinni ja häkin ovi antaa tietysti hieman periksi. Degut eivät koiraa pelkää, vaan tuntuvat, älykkäitä kun ovat, naruttavan koiraa juuri tällä lähelle menolla ja sitten karkuun juoksemalla :)

Jos degu karkaa, niin sitä on aika hankala saada kiinni. Onnistuu kyllä, koska olemme keksineet ihan oman tapamme houkutella degun ns. verkkoputkeen. Putki on tehty tiheäsilmäisestä kanaverkosta ja se työnnetään degun eteen ja houkutellaan degu "putkeen" josta se on helppo siirtää takaisin häkkiin.

Koiran ja degujen yhteiselämä sujuu hyvin, mutta vahtia näitä täytyy, jos/kun ovat samassa tilassa  :)

Degujen kesyyntymisestä ja touhuista

Muutaman kuukauden ovat degut meillä olleet (14.12.2012)

 
ja tulleet todella rohkeiksi. Tyttäreni käsivarsilla, ylös niskaan ja toista käsivartta alas ne juoksevat pelottomasti ja ketterästi.
Olkapäällä ne istuvat kiltisti, kun tyttäreni niiden kanssa kotimme alakertaan ja keittiöön tulee. Itse en oikein pidä siitä, että hän tuo degut keittiöön, koska ne saattavat pelästyä ja karata, eijä olisi mukavaa niitä yrittää kiinni pitkin keittiötä.  Onneksi ne eivät ole keittiöön koskaan karanneet.... vielä.  :/

Ne ovat turhankin hyvin oppineet myös sen, että kun häkin ovet avataan, niin ne saattavat päästä "vapauteen" jos vain ovat tarpeeksi nopeita tulemaan ulos. 
Niiden kanssa saa olla tarkkana, jotteivät ne karkaa. Kiinniottaminen ei ole ihan helppoa, jollei ole harjaantunut.
Jos joudun häkkiä siivoamaan tai ruokaa sinne lisäämään, niin annan kummallekin degulle Johanneksen leipäpuunpalan. Johanneksen leipäpuu on niiden herkkua ja ne syövät palansa kiltisti paikallaan, eivätkä edes yritä ulos häkistä.
Yleensä minä en häkkiä siivoa, tyttäreni hoitaa, lupauksensa mukaan, degunsa melko hyvin.

Degut ovat uteliaita ja kaikki, tavarat, liike, rapina ja äänet kiinnostavat niitä. Ne ovat suloisen veikeitä otuksia, joskin ne ovat koko ajan menossa, aivan kuin niillä olisi kujeet mielessä ja odottaisivat vaan tilaisuutta päästä kokemaan jotain uutta... ne ovat velmun näköisiä, kun katsoo niiden menemistä ja touhua.
Mahdollisen yö-ääntelyn saa melko hyvin kuriin, kun antaa niille illalla tekemistä, kunnolla jyrsimistä ja ruokaa. Ei tarvitse ainakaan ruoasta riidellä.

Kuivatut mustikan varvut tekevät myös hyvin kauppansa.  :)

Nykyään  nämä kaksi "vanhaa" uros-deguamme ovat jo noin kolme ja puoli (3 1/2v) vuotiaita. (12.2.2016)

Luettuani nyt noista alkuajoista, huomaan degujen kovasti rauhoittuneen. Tuo nuoruuden touhuilu ja meneminen näyttää olevan tapana myös jyrsijöiden maailmassa.

Uros-degumme ovat asuneet isossa häkissään ja viihtyvät siinä hienosti. Häkki on n. 150cm korkea ja leveä n. 120cm.

Kun sen tyttäreni kanssa rakensimme, niin olimme hyvin tietoisia degujen liikkuvasta ja toimeliaasta elämästä. Nämä degumme ovat sopuisia, toinen niistä halusi ja sai olla johtaja. Rico ja Bamboo ovat kaverukset, nukkuvat kylkikyljessä, touhuavat omiaan ja ovat mielestäni aika helppoja. 

Juoksupyörä on kovassa käytössä, itse asiassa meillä on järjestyksessä jo toinen pyörä menossa. Juoksupyörä  on degujen terveydelle ja energian kulutukselle aika välttämätön. Juoksupyörä pitää kunnossa, sekä mielen, että kropan.

On myös nähty mitä voi tapahtua, jos/kun juoksupyörää ei ole. (Päivitykseni 12.2.16 nuoresta uros-degusta Pipsistä, kaverinsa Indin kuoleman jälkeen... )

Halusin kirjoittaa tämän, koska nuoriin deguihin verrattuna nämä vanhemmat ovat selvästi rauhallisempia, vsympaattisempia ja kesympiäkin... ne oppivat luottamaan hoitajiinsa, tulevat helpommin syliin, ovat uteliaita ja veikeitä.

Aiemmin meillä oli marsuja ja tykkään niistä ihanista "möykyistä" vieläkin.

Marsut kuitenkin haisivat aika lailla ja virtsan haju oli kitkerä (ja se siivous, se siivous... )

Degujen haju

pysyy vähäisempänä, koska papanat ovat kuivia ja virtsaamista ei ole. kuivaruokavalion ja vähäisemmän juomisen takia, niin paljon. 

Tosin olen huomannut, että jos/kun häkin siivoamisessa menee pitemmän aikaa, alkaa hajua tulla... ja tässä vaiheessa, minä, äiti astun taas kuvioon ja alan saarnan... :/

Voin suositella deguja, mutta niihin saattaa jäädä "koukkuun". Tarkoittaa sitä, että koska degut ovat laumaeläimiä, eivätkä tule toimeen yksin, niin niitä olisi heti oltava 2-4 kpl. Jos on kaksi, kuten meillä oli kaksi nuorta, joista toinen kuoli, tulee ongelmia... Meillä näin kävi Pipsin, 8kk kanssa, Pips jäi yksin kun veljensä Indi, 8kk kuoli.

Meillä on toisessa häkissä kuitenkin nuo kaksi vanhempaa degua, reilun kolmen vuoden ikäistä, (joiden nuoruusajasta tämän sivun tekstissä kerrotaan), joten Pips ei toivottavasti tunne oloaan ihan niin yksinäiseksi, koska kuulee muiden degujen ääniä lähellään.

Toivomme, että Pips ja "vanhat" degumme pysyvät terveinä ja saamme pitää ne vielä pitkään. Yksin jääneen kaveriksi ei oikein voi uutta tai uusia deguja ottaa... tästäkin on nyt kokemuksia. <3