Toinen nuorista deguistamme sairastaa
Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.
Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.
Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.
Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.
 |
| Lämmin Degu-pussukka |
Hei Löysin blogin kun googlasin degut ja blogi.Meillä on Jaana degu 6v,jonka kasvukumppani Urpo,kuoli joulun alla.Ikävä on,kun ovat kuin perheenjäseniä,pitkä ikäisiäkin.Toivottavasti teidän pikkuinen selviää.Urpolla oli pienestä asti epilepsia ja lopulta sai niin monta kohtausta,että ei sitten selvinnyt,hiipui pois.En olisi koskaan aijemmin uskonut miten mukavia seurallisia otuksia ovat ja älykkäitäkin.
VastaaPoistaHei. Valitettavasti kolmen päivän kamppailun jälkeen Indi menehtyi. Se haudattiin pihallemme, korean onnenpensaan juurelle. Sen kaveri Pips jäi nyt yksin. Degut ovat laumaeläimiä ja nyt toivotaan, että Pips ystävystyisi kahden 3v uroksemme kanssa. Nuoret ja vanhemmat degumme ovat eläneet eri häkeissä, koska yhteiseloon tuli säröjä. Kaikki ovat uroksia. Jos näet tämän, niin kertoisitko miten Jaana on voinut yksin jäätyään? Ihania ovat nämä degut, uskomattoman ihania... kuinka niitä, niiden kuoltua tuleekin niin ikävä... jaksamista ja voimia Jaanalle. <3
PoistaVoi kuinka ikävää,samalla tavalla Urpo hiipui muutaman päivän aikana ja kyllä tiedän miten surullinen sitä on kun ei voi kun seurata vierestä,mutta onneksi luonto hoitaa asian niin,ettei eläin kärsi,vaan hiipuu ja nukahtaa sitten lopulta pois.Minä aina siunailenkin,miten ihania,pieniä luojan luomia sitä meille on suotukin,seuraksi ja ihmeteltäväksi.Kuolema on osa elämää ja kun on niinkin lyhyestä elämästä kyse,yrittää nauttia jokaisesta päivästä,kun muistaisikin.!
VastaaPoistaKun en tiedä monta merkkiä voi kirjoittaa jatkan vielä...Jaana oli kyllä toista viikkoa ihmeissään ja vuorokausirytmikin meni ihan sekaisin,mutta nyt on jo sitten oamksunut uudet tavat.Jaana siis asuu isossa wc:eessämme,häkissään ja vapaana(katsottu ettei voi purra mitään) ja kun oven avaa juoksentelee vapaana(valvottuna)meidän seurassa kotona.Aamulla herätään samaan aikaan kun isäntäväki ja sitten puuhastellaan kaikenlaista,on kyllä meidän seurasta kovin riippuvainen(enemmän kuin Urpon eläessä)Tulee syliin lattialta jalkoja pitin juttelee kovasti ja paljon pitää rapsutella.On kuin pieni koira kertakaikkiaan...Tosiaan asuivat jo eläessään eri häkeissä,kun tappelivat kovin,mutta nostin aina häkit niin,että saivat seurustella keskenään joka päivä.
VastaaPoistaMukava kuulla, että Jaana viihtyy. Sen elämähän on todella seurallista ja touhukasta. Minullekin tulee mieleen pieni koira, joka kaipaa seuraaja hakee syliä. Ihanaa,kun voitte antaa sen olla teidän kanssanne ja juoksennella vapaana. India kuoltua jäi Pips yksin ja sitä on yritetty totuttaa noihin kahteen omassa häkissään asuvaan 3v.urosdeguun, mutta Pips on ihan mahdoton vekara. Näkee selvästi, että kaksi vanhempaa ovat ihmeissään koko ajan touhuavan ja hieman ilkikurisenkin oloisen Pipsin kanssa. Nyt tyttäreni on kai antanut periksi ja pitää Pipsin erillään. Pips on päässyt juoksentelemaan vapaana kerran tai kaksi päivässä ja sehän tykkää. Yrittää aina ja heti tilaisuuden tultua ulos ja karkuun... Tyttäreni onneksi tietää sen metkut ja valvoo sen touhuja. Tänään tuo velmu keksi kerätä huoneen lattialla olleet lyijykynät. Se kantaa niitä ja kiikuttaa ne piiloon. Tänään ne löytyivät sohvan takaa. :)
PoistaKyllä luulen, että Pipskin pärjää yksin, kunhan saa olla säännöllisesti vapaana, se on sille selvästi tärkeää. Minä, äiti, en vain oikein pidä ajatuksesta, että Pipsin papanoita varmasti tulen lattialta löytämään... ;) Hyvää jatkoa teille ja Jaanalle. :)