Marsut

Ensin oli marsu ja marsuja

Meillä oli pitkään ollut marsuja. Marsuista viimeinen Miki nimeltään, kuoli heinäkuussa 2012, se oli  noin viisi vuotias.

Pidin kovasti sympaattisista, söpöistä marsuista, mutta niiden jälkeen en ajatellut meille, koiran lisäksi, eläimiä enää tulevan.

Marsut eivät aina, lasten lupauksista huolimatta, saaneet sitä luvattua hyvää huolenpitoa, eikä kyllä aina koirakaan... mutta äidithän on tätä varten.  ;)

Miki  marsu 2007-2012

Tyttäreni sitkeä tietojen haku erilaisista lemmikkivaihtoehdoista, alkaen fretistä aina pieneen hamsteriin asti, ei vaan laantunut. Minulle kerrottiin ihmeellisiä tositarinoita eri lemmikkivaihtoehdoista. Minusta ne vaikuttivat kaikki vähintäänkin arvelluttavilta. Ainoat seikat jotka saivat minut degujen puolelle oli, että ne olivat päiväeläimiä, eivätkä kuulemma haisseet niin helposti kuin marsut. (Eivät marsutkaan haise, jos niitä muistaa siivota). Lisäksi tytär lupasi hoitaa degunsa ihan itse ja maksaakin...

Degut alkoivat siis pikkuhiljaa (väsytystaktiikalla) kuulostamaan ihan mukavilta veijareilta.
Tytär saikin minut, vastahakoisen, lastaan ja eläimiä rakastavan äidin, mukaansa Faunattaren eläinliikkeeseen. Tässä kohdin varoittava sana kaikille vanhemmille, jotka pitävät eläimistä;  Stop! Nyt on jo "pikkurilli menetetty".  ;)

Faunattaressa oli mukavat, asiantuntevat myyjät, jotka kertoivat deguista, niiden tavoista ja hoidosta. Tyttäreni kuunteli tarkkaavaisesti ja näytti tyytyväiseltä. Minä, äitinsä, laitoin epäileviä kysymyksiä väliin ja yritin kaikin puolin olemaan järkevä ja jarruttaa asian etenemistä. Myyjä parka varmasti hieman ihmetteli miksi olin kauppaan yleensä tullut...
Deguja ei myymälässä kuitenkaan ollut, eikä niitä ollut yleensäkään helppo saada. Ne olivat harvinaisempia lemmikkejä ja luotettavia kasvattajia oli vähän.
Kysyin, "Jos deguja haluaa, niin löytyykö niitä sitten mistään?

Myyjä otti puhelimen, soitti toiseen myymälään, jossa kuudesta urospoikasesta oli myyty ensin kaksi, ja tänään juuri taas kaksi ja kaksi oli yhä jäljellä. "Varataanko ne teille?"
Ne menisivät pian.  :/

Jotenkin äitiinkin iski kai pelko, että nuo tyttären niin kovin haluamat eläimet myytäisiin, joten pikkurillin mentyä, oli käsi jo menossa... degut varattiin. Ne ovat laumaeläimiä, joten tyttö olisi halunnut kolme degua. Yhtä jäi siis uupumaan...

Degut vaativat tilaa juosta ja temmeltää, joten häkin pitää olla tilava. Aikomuksemme on rakentaa terraarion päälle tilava, korkea häkki.
Myymälässä oli tilava terraario, mutta se oli varattu. Tilasimme siis terraarionkin, mutta se tulisi vasta muutaman viikon kuluttua.

Deguinnostus oli näin tarttunut huomaamatta minuunkin, kunnes...
päätin myös ihan itse lukea ja ottaa elukoista selvää.

Luin, luin, eri lähteistä, eri kirjoittajien kertomaa...

Ei, ei, ei voi olla noin vaikeita otuksia... syövät vain kuivattua ruokaa, pitää olla hiekkakylpyjä, mylläävät, mellastavat, kaivavat ja töuhuavat niin, että purut lentää. Jos häkki ei ole tarpeeksi tilava, jyrsivät kaltereita ja turhautuvat virikkeettömästä olemisesta. Hyvä olisi niiden siis päästä juoksemaan vapaana huoneeseenkin...
Lisäksi hampaat kasvavat kovasti, joten jatkuvaa jyrsimistä pitää olla ja kynsiäkin saattaa joutua leikkaamaan. Näistä aiheutuu sitten lääkärikäyntejä, joista tulee tietysti kuluja.
Ei, ei... mihinkähän sitä on nyt tullut lähdettyä mukaan...  :/

Tässä vaiheessa ja deguja odotellessa yritin muuttaa tyttäreni mielen deguvastaiseksi ja toivoin hänen tosiseikat havaitessaan perääntyvän hankkeessa. Itse harkitsin jopa varauksien peruuttamista.

En voinut kuitenkaan näin tehdä, koska olin luvannut, että hän saa ne hankkia, kunhan itse hoitaa, maksaa jne.  - tyhmä äiti, minä.  :/
Degujen tulo näyttää todennäköisiltä, eikä voinut muuta, kuin alkaa häkkiä toden teolla suunnittelemaan ja materiaaleja hankkimaan.

Saimme myös yhteistä tekemistä ja liikuntaa, kun halki metsien ja pensaiden keräsimmne oksia, varpuja ja kasveja kuivattaviksi!  :)
Tämä olikin oiva keino saada tyttö lenkille. Myös koiramme oli mielissään, kun oksasaksin ja pärekorein varustautuneina patikoimme sateen kosteassa syksymetsässä.
Tuosta tykkään. joten aloin jälleen nähdä jotain positiivista tässä deguilussa.

Viikkoa ennen degujen oletettua tuloaikaa, saimme tietää, ettei terraario tulisikaan samaan aikaan degujen kanssa. Saimme kuitenkin terraarion mitat ja pääsemme häkkiosaa rakentamaan.
Meitä tietysti harmitti aikataulun muutos, kuten sekin, ettei kolmatta degua mistään tunnu löytyvän, sekin mutkistaa degujen tottumista toisiinsa, mutta näillä nyt mennään.

Suunnittelimme laittavamme nämä kaksi degua aluksi marsuvainajiemme melko tilavaan häkkiin ja siirtävämme degut sitten uuteen hajuttomaan terraario/häkki yhdistelmään -kun se aika koittaa.

Tyttäreni on suunnitellut ja kivasti sisustanut marsuhäkin lähinnä Tallinnasta ostamillamme tarvikkeilla.
Kävimme Tallinnassa kahdessa lemmikkieläinliikkeessä, kummastakin löytyi jotain...

Etenkin Norde Centressä (ihan Eckerö Linen sataman vieressä) oli suurehko eläintarvikemyymälä, josta saimme pesämökin, puisia siltoja, tasoja, ruokaa, yms.
Hinnat olivat enemmän tai vähemmän edullisempia kuin Suomessa.

Nyt puuttuu enää vain ne degut ja terraario sekä häkki...