Villikko Pips - arki ja häkki

Aika on kulunut - Pips yksin häkissään

Kaverinsa kuoltua, yksin jääneen Pipsin kolttosia on riittänyt.  Pipshän ei tule toimeen kahden vanhemman degun kanssa, eikä siis voi asua samassa häkissä niiden kanssa.

Aluksi Pipsillä oli oma pienempi häkki, mutta se ei viihtynyt siinä. Häkki oli sokkeloinen, väliaikaiseksi tarkoitettu, eikä edes kovin kestävä.

Pips jyrsi sitä ja karkaili useaan otteeseen. Se sai tilan puutteen vuoksi ja paremmin viihtyäkseen myös kulkea paljon vapaana tyttären huoneessa. Minä äitinä en pitänyt lainkaan siitä, että degu juoksentelee huoneessa vapaana, sehän likaa paikkoja jne... 

Pips tykkäsi lisäksi kiipeillä mm.vanhempien degujen häkin päällä, takana ja halusi näin olla lähellä lajitovereitaan. Se yritti myös jyrsiä Ricon ja Bamboon häkin ulkoisia puuosia, eli oli aika hankala tapaus koko Pipsin vapaana juoksentelu.

Pips viihtyi näin, mutta me ihmiset, etenkään minä, äiti en tykännyt tällaisesta. Pips on vapaana ollessaan jyrsinyt sitä ja tätä, hyvä että on enää edes hengissä.

Pipsille uusi häkki

Saimme siis tarpeeksemme ja päätimme rakentaa Pipsille ihan oman, suuremman häkin, jotta se viihtyisi, eikä sen tarvitsisi karata saadakseen liikuntaa ja tekemistä.

Kirjoitan Pipsin häkin teosta, kohdassa Häkki 2, Pipsin häkki.

Siellä hieman häkin mitoista ja materiaaleista.

Edellinen, Ricolle ja Bamboolle; rakentamamme häkki 1 on toiminut hyvin ja pitkään. Pipsin häkkiin tehtiin kuitenkin joitain pieniä parannuksia.

Pips näyttää viihtyvän häkissään <3

Muutto ja kissakaverit 8/2017

Laitan myös tänne tuon Ricon ja Bamboon omille sivulle lisäämäni jutun

Bamboon "hammaslääkärikäynnistä" kirjoitin hieman mutta teksti on vain Ricon ja Bamboon sivulla

Eli, Bamboo ja Rico ovat olleet muutossa. Sen ohella degut saivat myös uusia kavereita. Mielenkiintoista ja huvittavaakin seurata kissojen kohellusta ja kiinnostusta näitä huolettomia jyrsijöitä kohtaan.

Degut kiinnostavat kovasti kissoja 

Muutto meni hyvin vaikka ison häkin siirtäminen ohi ovien ja läpi kapean portaikon olikin aikamoinen urakka.

Degut siirrettiin erikseen laatikossa ja häkki erikseen parissa osassa. Ricon ja Bamboon häkin alaosahan on lasinen terraario ja se painaa aika paljon. Se on kuitenkin kahden henkilön kannettavissa.

Degujen "seurana" on myös kaksi kissaa. Toinen kissoista on erityisen, joskus huoletuttavankin, kiinnostunut deguista!

Aikansa seurattuaan kissat kyllästyvät häkin ympärillä pyörimiseen. Häkkien ovet ovat tiiviisti kiinni,joten deguilla ei ole hätää. Hyvin nuo toimeen tulevat kunhan vain muistaa pitää degujen häkkien ovet kiinni.

Vuosi 2017, kolme degua

Terveet, orassin väriset hampaat

Degut ovat nyt meillä viidettä vuotta ja kokemuksia niistä on tullut monenlaista.

Alun perin, vuoden 2012 syksystä deguja oli kaksi. Suunnittelimme ja rakensimme teini-tyttäreni kanssa niille 140cm häkin. Häkin rakennusprojektista voi lukea tästä blogista. Häkki on toiminut hyvin ja degit viihtyvät tilavassa häkissään. Ne ovat sopeutuneet hyvin, tottuneet toisiinsa, eivät enää metelöi tai "nyrkkeile", kuten alkuaikoina.
Myöhemmin, tuli kaksi uutta uros-degua ihan poikasina meille, mutta vanhempien ja nuorempien yhdistäminen ei kuitenkaan onnistunut.
Nuoret saivat oman häkin, joka ei kuitenkaan ollut lainkaan niin hyvin rakennettu kuin tämä ensimmäinen.
Toinen deguista kuoli tuntemattomasta syystä ollessaan noin8 kk ja suru oli suuri. Yksi syy saattoi olla, ettei se viihtynyt häkissään, joka oli melko sokkeloinen ja hieman pimeäkin, tämä on kuitenkin vain arvailua. :/

Pips häkissään

Nuorista deguista jäi jäljelle sitkeä vesseli Pips, joka keksi kaikenlaista päästäkseen karkuun häkistään.

Se onnistuikin usein, koska tätä häkkiä emme olleet rakentaneet itse, sitä ei ollut tarkoitettu deguille, eikä sen sisäpuolta ole vuorattu jyrsijäverkolla. Olemme saaneet siis selkeästi nähdä kuinka, hyvin rakennettu, häkki toimiin ja degut pysyvät "kotonaan".

Pipsistä olen tässä blogissa kirjoittanut myös ihan erikseen, eikä se villiveijari ole ihmeemmin tapojaan muuttanut...  :)

Se rikkoi jossain vaiheessa juoksupyöränsäkin, mutta se korjattiin ja pyörä pyörii taas hurjasti Pipsin harjoittaessa liikuntaa.

Nykyään se viihtyy sokkeloisessa häkissään paremmin, mutta noista kahdesta vanhemmasta poiketen Pips saa olla usein vapaana. 

Syy vapaana olemiseen on se, että degut eivät halua tai viihdy yksin. Pipsia ei hyväksytä nuorempana, vallanhaluisena uroksena, vanhempien joukkoon ja riitaa tulee heti.

"Älä yritä ottaa kiinni! Juu, juu,menen kohta häkkiin"

Pips siis on usein tyttäreni huoneessa vapaan ja kiipeilee myös vanhempien degujen häkin ulkopuolella ja saa näin hieman kontaktia lajikavereihin.

Tyttäreni on joutunut usein paikkailemaan Pipsin häkkiä, koska se on puuta, niin seiniltään kuin tasoiltaankin. Pipsin häkissä vain siellä täällä on jyrsijäverkkoa ja viisas degu kyllä löytää reiät ja kolot joista on mahdollista jyrsiä aukko ulos.

Kuvassa rakentamamme muovitettu metallikäärö,

jolla karanneen degun saa aika helposti kiinni

Pips on hauska säheltäjä, hyvin erilainen persoona, kuin nuo kaksi rauhallisempaa ja vanhempaa. Pipsin touhuja sekä "ongelman" ratkaisuja onkin hauska seurata.  :)

Ricon ja Bamboon uusi mökki

Uusi mökki on hieno kerrostalo, jossa ajattelin olevan hyvää materiaalia hampaiden kuluttamiselle.

Degut ovat kuitenkin, tavoistaan poiketen (?) jättäneet mökin  jyrsimisen suhteellisen rauhaan.

Tykkäävät kiipeillä ja pyöriä sen sisällä, mutta eivät ole sitä rikkoneet.

Kohta neljä vuotiaat degumme ovat kai aikuistuneet.  ;)

   

Bamboo on utelias. Sillä on hieman karvanlähtöä kaulassa, liekö nahistellut Ricon kanssa vaiko karvapaljouden kevennys kesää kohden. Seurataan tilannetta. 

Mukavia kavereita ovat.  :)

"Remupetterimme" Pips, 9kk, nyt Indin kuoleman jälkeen...

Taustaa näistä kahdesta nuoresta degustamme

Kun tyttäreni sai kaksi nuorta uros-degua 2015 heinäkuun alussa, olivat ne vain kuuden viikon ikäisiä, suloisia pikku-deguja. :)

Uusien degujen sijoittaminen "vanhojen", noin kolme vuotiaiden degujen kanssa, tulisi jo ennakko tietojen mukaan olemaan vaikeata, mutta jotkut olivat yhdistämisessä onnistuneetkin.
Minua äitinä pelotti, että "Jos ne eivät sopeudukaan...."  Huh!
Tyttäreni tutki kuitenkin asiaa yhdistämisestä ahkerasti. Hän uskoi siinä onnistuvansa.

Minä, äiti siis ostin toukokuussa, lähes tyttäreni syntymäpäivänä syntyneet, degu-pojat tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi.  Nii..iin... näin se menee... ;)

Uudet degu-pojat tulivat alkutotuttelun jälkeen hyvin toimeen kahden n.3 vuoden ikäisen uros-degumme kanssa. Ne asuivat lähes pari kuukautta samassa häkissä koko porukka...

Kunnes erimielisyydet ja tappeleminen alkoi... 

Nuoret degut alkoivat ilmeisesti tulla sukukypsiksi ja hakivat paikkaansa laumassa. Sopuisa Indi sopeutui, mutta Pips ei.

Pips ihmettelee outoa valokuvaajaa :)

Yksi mielipaikoista.
Tästäkin nurkasta näkyy hyvin kaverien häkkiin.

Indi ja Pips sijoitettiin viereen toiseen häkkiin. Häkistä degut näkivät toisensa ja kuulivat naapuri-degujen äänet. Kaikki tuntui olevan ja menevän näin hienosti, kunnes Indi yllättäen lopetti syömisen, heikkeni ja kuoli. :(

Pips nyt yksin - totuttelua/ihmettelyä - meille kaikille

Pips jäi nyt häkkiinsä yksin ja oli levottoman oloinen. Se halusi aina karata, jyrsi häkin seinän ja lattian kulmaan reiän, josta onnistui karkaamaan. Se sotki häkin sisuksen, kaatoi aina ruokakupin ja mylläsi sisällön milloin minnekin.

Pips on vaan ihan mahdoton -siksi sanon sitä Remupetteriksi.

Pipsin kaatama ruoka-astia

"Ovi on auki! Täältähän voisi vaikka karata."
(Kuvasta näkee, että papanoita tulee,  siivoamista siis on...)

Pips karkaili ja juoksenteli tyttäreni huoneessa ja meni myös veljen huoneeseen. Sen mielipaikka oli sohvan alla ja sieltä sitä oli vaikea saada pois ja kiinni.

Pipsin häkki on pienempi kuin tuo toinen häkki, koska tyttäreni toivoi, että degut saadaan yhdistettyä -ajan kanssa.

Nyt vielä, kuitenkin, Remupetteri Pipsiä on koetettu useaan otteeseen sulauttaa kahden vanhemman degun kanssa, mutta se ei vaan onnistu. 
Pips kiusaa, haastaa riitaa (hassua sanoa deguista tällaista  :) ) ja on aiheuttanut toiselle vanhemmalle degulle ihovaurioita. Rico on aina ollut johtaja, hyvä sellainen, mutta se ei sovi Pipsille.

Jotta Pipsin aika ei tulisi pitkäksi  ;) ja se rauhoittuisi, saa se nyt joka päivä juosta tyttären huoneessa vapaana jonkin aikaa. Ensi päivinä se ei halunnut antaa ottaa itseään kiinni, mutta nyt se on tullut joskus jopa itse häkkiinsä takaisin. Remupetterikin oppii!  :)

Pari päivää sitten päätimme hankkia Pipsin häkkiin juoksupyörän. Se on Pipsin ihan oma.

Pipsin lelu, jossa häntäkin mahtuu suorana soirona perässä vipeltämään.

Hankalan malliseen häkkiin iso pyörä oli hieman hankala sijoittaa, mutta onneksi pyörä oli sellainen, että siitä sai tukijalan pois.  Juoksupyörä kiinnitettiin siis suoraan verkkoon. :)

Aika nopeasti Pips löysi pyörän ja juoksee siinä silloin tällöin hurjaa vauhtia. Pips on pyörän tulon jälkeen selvästi rauhoittunut, saa liikuntaa ja kulutettua ehtymätöntä energiaansa.  Tämä on mukavaa -meistäkin.  :)

Siivoamisen yhteydessä on ovi "suureen,ihmeelliseen maailmaan" auki.

On ihmeellistä miten tuollaisilla pienillä jyrsijöilläkin on kullakin ihan omanlaisensa luonne ja käyttäytyminen. Nehän ovat vain...  (hiiriä, rottia jne. ) Minä, äiti en kuitenkaan oikeasti enää ajattele deguista näin ;)

No niin... Pipsistä oli siis Indin kuoleman ja yksin jäämisen jälkeen tulossa varsinainen häirikkö.

Ostimme sillekin juoksupyörän ja saimme sen onneksi mahtumaan Remupetteri- häkkiin. Iso, umpinainen, muovinen juoksupyörä on Faunattaresta ja se on kuin taivaan lahja Pipsille ja MEILLE :)

Nuori degumme Indi 8kk kuoli :'(

Tyttäreni huomasi toisen 8 kk:n ikäisistä vilkkaista uros-deguistamme liikkuvan tavallista hitaammin ja olevan ihmeen apea.

Hän seurasi degun käytöstä ja havaitsi, ettei se syö. Sen annettiin kuitenkin olla häkissään ja yritettiin tarjota herkkuja, kuten Johanneksen leipäpuun paloja.

Kahtena seuraavana päivänä yritimme (minä, äiti etenkin yritti!) syöttää degua pipetillä. Se otti pipetin suuhunsa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, se taisi sitä vaan purra...

Pipetissä oli mm.veteen sekoitettua pellettiä, joka oli ohutta. Jonnekin se ohut puuro syötettäessä katosi, mutta degu ei piristynyt. Mitään ulospäin näkyvää vauriota tai kosketusherkkyyttä ei degussa näkynyt, se vaan laihtui ja liikkuminen edelleenkin hidastui.

Toisena päivänä minä äitinä koin suurta hoivan ja velvollisuuden tunnetta pelastaa degu henkiin ja terveeksi. Yritin kaikkeni, mitä äiti vaan saattoi ja osasi.

Tein pikku degulle lämpimän pesän vanhaan villahattuun. Asetin hattuun myös hieman keinokarvaa. Hatun alle keksin laittaa hieman lämmitetyn kauratyynyn, jotta laihtunut Indi pysyisi lämpimänä. Se tuntuikin piristyvän ja viihtyvän pesässään ja nukkui paljon.

Koirammekin ymmärsi, että jotain tärkeää on tekeillä ja seurasi koko ajan toimiani. Koira seurasi tarkasti myös kaikkia degun liikeitä sekä ääniä ja tuli heti luokseni, jos jotain poikkeavaa tapahtui.

Indi kuitenkin heikkeni ja alkoi nukkua jatkuvasti. Sen silmät olivat koko ajan kiinni, vaikka se hengitti, hieman liikkuikin ja avasi suunsa pipetille.

Kolmannen, tai jos lasketaan havainnointipäivä mukaan, niin neljäntenä päivänä klo 11.50 se hengitti myssyssä viimeisen kerran. 

Se oli laihtunut ja voimaton, mutta sillä oli uskomattoman vahva sydän, joka olisi ilmeisesti ollut valmis pitkäänkin elämään. 

Emme ymmärrä mikä Indille tuli, koska mitään ulkoisia merkkejä siinä ei ollut.

Jopa minä, äiti, joka en aiemmin ollut halunnut yhtään degua, surin ja vuodatin kyyneleitä pienen vipeltäjän vuoksi. Luulin, että voisin sen pelastaa, mutta taitoni, taitoni eivätkä voimani siihen riittäneet 😢

Tyttäreni kanssa rakennettiin pieni laatikko, jonne Indi laskettiin.

Tyttäreni hyvästeli suosikki-degunsa ja varusti laatikon piirtäen laatikon päälle kuvan ikävästään ja rakkaudestaan pikku Indianaan.

*20.5.2015  t.19.1.2016 . Indi eli vain 8 kuukautta. Ihmettelen, miten nuo pikku otukset ovat vieneet vastustelevan äidinkin sydämen. Äidilläkin on ikävä Indiä, sitä degua!  <3

Rakkauden osoitus pois menneelle Indi-degulle.

Pieni degumme Indiana, eli Indi haudattiin kotipihaan koreanonnenpensaan juurelle.

Nuku rauhassa Indi <3

Degu sairastaa

Toinen nuorista deguistamme sairastaa

Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.

Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.

Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.

Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.

Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.

Lämmin Degu-pussukka