Degu sairastaa

Toinen nuorista deguistamme sairastaa

Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.

Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.

Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.

Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.

Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.

Lämmin Degu-pussukka

Olen päivittänyt sivuja ja "degulaumamme" on kasvanut kahdesta neljään

Degut kohta 3 vuotta meillä

Degut ovat olleet meillä jo lähes kolme vuotta. Hyvin ovat isohkossa, korkeassa häkissään viihtyneet. Heinäkuun alussa meille uskallettiin, pitkän harkinnan ja tiedon keruun jälkeen, ottaa kaksi pientä poika-degua. Ne olivat 6 viikon ikäisiä, kun ne saatiin.

Nyt meillä on neljä poikaa ja tuntuvat tulevan hyvin toimeen. Nukkuvat, mennä viuhotvat ja syövätkin porukassa. Koiramme (2v 4kk) ilmestyessä kaikuu varoitushuudot koko laumalle ja kaikki pakenevat häkin ylimpään kerrokseen, noin 150cm:n korkeuteen.

Uusien degujen yhteensovittaminen ei ole ihan itsestään selvää. Degut hyväksyvät helpommin ihan nuoret degut. Vaikka degut sosiaalisia ovatkin, on niiden yhdistäminen pitkäjänteistä ja harkintaa vaativaa. Meilläkin pientä johtajuustaistelua käytiin vanhempien degujen välillä, nuoret sopeutuivat hyvin.

Kirjoitin uudet sivut degujen yhdistämisestä ja valmisteluista. Lisäsin myös joitain kuvia.

Kuvassa kauniiden ja terveiden deguhampaiden esittelyä ;-)

Ihanat, älykkäät degut

Degu-pojat ovat olleet meillä nyt jo yli kaksi vuotta. Isossa kolmikerroksisessa häkissään, ne ovat puuhakkaita ja liikkuvaisia.

Puoli vuotta sitten niille hankittiin muovinen, suurehko juoksupyörä. Degut rakastavat juoksupyörää ja käyttävät sitä paljon. Aluksi otimme juoksupyörän yöksi pois, koska sen pyörimisääni hieman häiritsi. Nykyään ääneen on totuttu ja pyörä on häkissä jatkuvasti.

Degut ovat hieman hiljentäneet yöllistä ääntelyään ja sopeutuneet tyttäremme huoneessa asumiseen ja tyttären aikatauluihin. Elävät sulassa sovussa, kukaan ei enää häiritse ketään.  :)
Ai niin... kun degut olivat olleet meillä noin 8kk, tuli kotiimme koiran pentu.

Pentu ihmetteli deguja kovasti. Se istui häkin vieressä, yritti kurkotella ja haistella niitä. 

Nykyään aussiemme (synt.2013) tykkää deguista kovin. Koiraa ja deguja ei kuitenkaan voi jättää yhtä aikaa ja vartioimatta huoneeseen, koska koira haluaisi haistella niitä, eikä kestä sitä, jos degu tulee ihan kuonon eteen, mutta sitten pakenee ylös häkin verkkoa tai sisätikkaita yläkerrokseen.

Koira yrittää hypätä saadakseen degun kiinni ja häkin ovi antaa tietysti hieman periksi. Degut eivät koiraa pelkää, vaan tuntuvat, älykkäitä kun ovat, naruttavan koiraa juuri tällä lähelle menolla ja sitten karkuun juoksemalla :)

Jos degu karkaa, niin sitä on aika hankala saada kiinni. Onnistuu kyllä, koska olemme keksineet ihan oman tapamme houkutella degun ns. verkkoputkeen. Putki on tehty tiheäsilmäisestä kanaverkosta ja se työnnetään degun eteen ja houkutellaan degu "putkeen" josta se on helppo siirtää takaisin häkkiin.

Koiran ja degujen yhteiselämä sujuu hyvin, mutta vahtia näitä täytyy, jos/kun ovat samassa tilassa  :)

Degujen kesyyntymisestä ja touhuista

Muutaman kuukauden ovat degut meillä olleet (14.12.2012)

 
ja tulleet todella rohkeiksi. Tyttäreni käsivarsilla, ylös niskaan ja toista käsivartta alas ne juoksevat pelottomasti ja ketterästi.
Olkapäällä ne istuvat kiltisti, kun tyttäreni niiden kanssa kotimme alakertaan ja keittiöön tulee. Itse en oikein pidä siitä, että hän tuo degut keittiöön, koska ne saattavat pelästyä ja karata, eijä olisi mukavaa niitä yrittää kiinni pitkin keittiötä.  Onneksi ne eivät ole keittiöön koskaan karanneet.... vielä.  :/

Ne ovat turhankin hyvin oppineet myös sen, että kun häkin ovet avataan, niin ne saattavat päästä "vapauteen" jos vain ovat tarpeeksi nopeita tulemaan ulos. 
Niiden kanssa saa olla tarkkana, jotteivät ne karkaa. Kiinniottaminen ei ole ihan helppoa, jollei ole harjaantunut.
Jos joudun häkkiä siivoamaan tai ruokaa sinne lisäämään, niin annan kummallekin degulle Johanneksen leipäpuunpalan. Johanneksen leipäpuu on niiden herkkua ja ne syövät palansa kiltisti paikallaan, eivätkä edes yritä ulos häkistä.
Yleensä minä en häkkiä siivoa, tyttäreni hoitaa, lupauksensa mukaan, degunsa melko hyvin.

Degut ovat uteliaita ja kaikki, tavarat, liike, rapina ja äänet kiinnostavat niitä. Ne ovat suloisen veikeitä otuksia, joskin ne ovat koko ajan menossa, aivan kuin niillä olisi kujeet mielessä ja odottaisivat vaan tilaisuutta päästä kokemaan jotain uutta... ne ovat velmun näköisiä, kun katsoo niiden menemistä ja touhua.
Mahdollisen yö-ääntelyn saa melko hyvin kuriin, kun antaa niille illalla tekemistä, kunnolla jyrsimistä ja ruokaa. Ei tarvitse ainakaan ruoasta riidellä.

Kuivatut mustikan varvut tekevät myös hyvin kauppansa.  :)

Nykyään  nämä kaksi "vanhaa" uros-deguamme ovat jo noin kolme ja puoli (3 1/2v) vuotiaita. (12.2.2016)

Luettuani nyt noista alkuajoista, huomaan degujen kovasti rauhoittuneen. Tuo nuoruuden touhuilu ja meneminen näyttää olevan tapana myös jyrsijöiden maailmassa.

Uros-degumme ovat asuneet isossa häkissään ja viihtyvät siinä hienosti. Häkki on n. 150cm korkea ja leveä n. 120cm.

Kun sen tyttäreni kanssa rakensimme, niin olimme hyvin tietoisia degujen liikkuvasta ja toimeliaasta elämästä. Nämä degumme ovat sopuisia, toinen niistä halusi ja sai olla johtaja. Rico ja Bamboo ovat kaverukset, nukkuvat kylkikyljessä, touhuavat omiaan ja ovat mielestäni aika helppoja. 

Juoksupyörä on kovassa käytössä, itse asiassa meillä on järjestyksessä jo toinen pyörä menossa. Juoksupyörä  on degujen terveydelle ja energian kulutukselle aika välttämätön. Juoksupyörä pitää kunnossa, sekä mielen, että kropan.

On myös nähty mitä voi tapahtua, jos/kun juoksupyörää ei ole. (Päivitykseni 12.2.16 nuoresta uros-degusta Pipsistä, kaverinsa Indin kuoleman jälkeen... )

Halusin kirjoittaa tämän, koska nuoriin deguihin verrattuna nämä vanhemmat ovat selvästi rauhallisempia, vsympaattisempia ja kesympiäkin... ne oppivat luottamaan hoitajiinsa, tulevat helpommin syliin, ovat uteliaita ja veikeitä.

Aiemmin meillä oli marsuja ja tykkään niistä ihanista "möykyistä" vieläkin.

Marsut kuitenkin haisivat aika lailla ja virtsan haju oli kitkerä (ja se siivous, se siivous... )

Degujen haju

pysyy vähäisempänä, koska papanat ovat kuivia ja virtsaamista ei ole. kuivaruokavalion ja vähäisemmän juomisen takia, niin paljon. 

Tosin olen huomannut, että jos/kun häkin siivoamisessa menee pitemmän aikaa, alkaa hajua tulla... ja tässä vaiheessa, minä, äiti astun taas kuvioon ja alan saarnan... :/

Voin suositella deguja, mutta niihin saattaa jäädä "koukkuun". Tarkoittaa sitä, että koska degut ovat laumaeläimiä, eivätkä tule toimeen yksin, niin niitä olisi heti oltava 2-4 kpl. Jos on kaksi, kuten meillä oli kaksi nuorta, joista toinen kuoli, tulee ongelmia... Meillä näin kävi Pipsin, 8kk kanssa, Pips jäi yksin kun veljensä Indi, 8kk kuoli.

Meillä on toisessa häkissä kuitenkin nuo kaksi vanhempaa degua, reilun kolmen vuoden ikäistä, (joiden nuoruusajasta tämän sivun tekstissä kerrotaan), joten Pips ei toivottavasti tunne oloaan ihan niin yksinäiseksi, koska kuulee muiden degujen ääniä lähellään.

Toivomme, että Pips ja "vanhat" degumme pysyvät terveinä ja saamme pitää ne vielä pitkään. Yksin jääneen kaveriksi ei oikein voi uutta tai uusia deguja ottaa... tästäkin on nyt kokemuksia. <3

Degujen ääntelystä, vuorokausirytmistä ja tottumisesta opetettuun

Täytyy tähän kirjoittaa vielä se, että degut oppivat yllättävän hyvin vuorokauden rytmin, eli sen miten ne "laitetaan nukkumaan" ja ajat jolloin "herätään".

KUn degut tulivat meille, ei tyttäreni raasinut millään antaa degujen olla itsekseen ja tutustua uuteen kotiinsa ja kodin ääniin.
Tyttäreni saattoi valvoa puoleen yöhön, "opettaa" deguja tottumaan häneen ja tulemaan kädelle. Näin hän aikalailla vaikutti siihen, etteivät nämä päiväeläimet menneet ajoissa nukkumaan.
Kun ne sitten tottuivat tyttäreeni ja halusivat vielä illalla jaloittelemaan tyttären käsivarsille ja häkin ulkopuolelle, niin ne alkoivat melko myöhäänkin kolistelemaan häkissään.

"Mitäs ovat laittaneet häkin ulkopuolellekin kiinnostavia kiipeilypuita!"

Ne alkoivat pitää jo kovempaa vikinääkin, eikä tyttäreni voinut nukkua.
Lopulta hän keksi, ettei ihmeemmin reagoisi metelöintiin, vaan nosti sängyssä ainoastaan jalkaansa uhkaavasti ja johan degut hiljenivät ;)

Nykyään ne nukkuvat yönsä melko kiltisti, kunhan ovat saaneet päiväsaikaan tarpeeksi ruokaa, tekemistä ja jyrsittävää  ;)

Degut tulleet rohkeimmiksi ja jopa karanneet

Degupojat ovat olleet meillä nyt 1 1/2 kuukautta. Ne ovat saaneet uuden häkin, eli paljon suuremmat tilat ja oppineet kujeilemaan.

En ole valitettavasti ehtinyt kirjoittaa, vaikka uusi, itse rakentamamme häkki on ollut valmiina jo usean viikon.

Häkin rakennusprojektista kirjoitan enemmän sille tarkoitetuilla sivuilla, kunhan saan aikaiseksi, eli siis mahd.pian.  ;)

Degut olivat todella ihastuksissaan häkkiinsä ja paljoihin tiloihinsa, juoksivat, tutkivat ja näin ollen niiden koko olemus silmiin nähden vilkastui.

Meille tullessaanhan, ensimmäiset pari viikkoa, degut olivat marsuille tarkoitetussa matalahkossa häkissä ja olivat aika vaisuja. Tästä muovipohjaisesta häkistä, kaltereiden pienistä kulmaväleistä ne jopa pääsivät pakenemaan. Degupoikaset eivät tarvitse kuin parin sentin raon päästäkseen karkuun.

Tänä aamuna degut olivat sitten keksineet kuinka työnnetään häkin pariovet yhteisvoimin auki ja päässeet karkuun. (Ovissa on ollut väliaikainen kiinnitys, koska degut eivät aiemmin olleet itsekseen ja huomaamatta yrittäneet karkuun)

Poika siis heräsi tänä lauantaiaamuna 7.30 huoneessaan kuuluvaan, pienten käpälien hipsutukseen ja ihmetteli mikä ääni tuo on... eiväthän degut hänen huoneessaan asu, vaan siskon huoneessa. Vilkaisu lattialle äänen suuntaan kertoi, että deguthän ne täällä olivat... Uskomatonta, ne olivat jotenkin päässeet karkuun häkistä!
 
Sisko ei ollut kotona, mutta degut oli saatava kiinni, ennenkuin ne alkavat jyrsiä kaikkea mikä nenän eteen sattuu. Näin alkoi puolentunnin mittainen, lauantaiaamuinen degumetsästys, jossa vaadittiinkin oveluutta saadakseen ovelat ja epäluuloiset degut takaisin häkkiinsä.

Ruoalla purkkiin houkuttelu tuotti tulosta ja ensimmäinen oli aika helposti takaisin häkissä. Toinen ei mennyt ihan niin helposti "halpaan" ja sen kiinni saamiseksi piti olla vielä ovelampi ja degun liikkeitäkin nopeampi.

Toinen livahti purkista, livisti käsistä,kiipesi hihaa pitkin, kiipesi olkapäälle, sieltä selkää pitkin toisen kyljen ja kainalon alle, jossa se sitten luuli olevansa piilossa... kunnes tuli käsi, nappasi sen ja laittoi tyytyväisenä takaisin häkkiin.

Tämän jälkeen ei degujen kiinniottajaa enää nukuttanut, mutta degut pysyisivät nyt häkissään. Ovet vyötettiin nyt metallilangalla toisiinsa ja oviin hankitaan piakkoin kunnon lukitus.  :)

Degut olleet meillä nyt viikon

Viikko on nyt mennyt, siitä kun degut meille tulivat

Yllättävän hyvin nuoret degumme ovat aikataulumme omaksuneet ja oppineet luottamaan hoitajiinsa.

Alkupäivinä ne eivät tulleet edes lähelle häkkiin työnnettyä kättä, mutta nyt olen jo minäkin saanut tuntea miltä tuntuu vipeltävät varpaat olkapäällä. Ovat ne hoitajaltaa pariin kertaan jopa huoneeseenkin karanneet ja niiden kiinniottamiseen meni sitten lähes tunti aikaa, vaikkei tyttäreni huone kovin suuri olekaan. Degut löytävät piilopaikat ja laittavat etsijänsä konttaamaan sängyn alle, kaapin taakse ja päälle...niitä ei ole helppo ottaa kiinni, vaan täytyy käyttää oveluutta ja houkutella herkuilla.  ;)

Degumme ovat kuitenkin häkissä ollessaan yllättävän rauhallisia. Perusvikinäkään ei ole äänekästä.

Olen positiivisesti yllättynyt.  :)

Toinen deguista on todella rohkea, vilkaskin ja tulee aina katsomaan mitä häkin takana seisovalla ihmisellä on tarjottavanaan. Nopeista liikkeistä sekin kyllä pakenee, mutta tulee hetken päästä taas kurkkimaan.
Arempi degu seuraa aina ensin sivusta tai pesämökin oviaukosta, mutta sitten kun häkin ympäristö hiljenee, niin sekin tulee ulos tutkimaan, onko jotain uutta ja mielenkiintoista.

Niillä on, vähän hamstereiden tapaan, hauska tapa kerätä poskiinsa herkkupaloja, jotka ne sitten piilottavat. Degut ovat uteliaita, kaikki uusi ja erilainen kiinnostaa.

Eilen saimme häkin alaosaksi tulevan terraarion kotiin ja tänään alamme mittailemaan häkin yläosaa huomioiden, alimmaksi, eli pohjaosaksi jäävän, terraarion mitat pituus 110cm x syvyys 45cm x korkeus  50cm

Katsotaan miten häkkiprojekti etenee...