Nuori degumme Indi 8kk kuoli :'(

Tyttäreni huomasi toisen 8 kk:n ikäisistä vilkkaista uros-deguistamme liikkuvan tavallista hitaammin ja olevan ihmeen apea.

Hän seurasi degun käytöstä ja havaitsi, ettei se syö. Sen annettiin kuitenkin olla häkissään ja yritettiin tarjota herkkuja, kuten Johanneksen leipäpuun paloja.

Kahtena seuraavana päivänä yritimme (minä, äiti etenkin yritti!) syöttää degua pipetillä. Se otti pipetin suuhunsa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, se taisi sitä vaan purra...

Pipetissä oli mm.veteen sekoitettua pellettiä, joka oli ohutta. Jonnekin se ohut puuro syötettäessä katosi, mutta degu ei piristynyt. Mitään ulospäin näkyvää vauriota tai kosketusherkkyyttä ei degussa näkynyt, se vaan laihtui ja liikkuminen edelleenkin hidastui.

Toisena päivänä minä äitinä koin suurta hoivan ja velvollisuuden tunnetta pelastaa degu henkiin ja terveeksi. Yritin kaikkeni, mitä äiti vaan saattoi ja osasi.

Tein pikku degulle lämpimän pesän vanhaan villahattuun. Asetin hattuun myös hieman keinokarvaa. Hatun alle keksin laittaa hieman lämmitetyn kauratyynyn, jotta laihtunut Indi pysyisi lämpimänä. Se tuntuikin piristyvän ja viihtyvän pesässään ja nukkui paljon.

Koirammekin ymmärsi, että jotain tärkeää on tekeillä ja seurasi koko ajan toimiani. Koira seurasi tarkasti myös kaikkia degun liikeitä sekä ääniä ja tuli heti luokseni, jos jotain poikkeavaa tapahtui.

Indi kuitenkin heikkeni ja alkoi nukkua jatkuvasti. Sen silmät olivat koko ajan kiinni, vaikka se hengitti, hieman liikkuikin ja avasi suunsa pipetille.

Kolmannen, tai jos lasketaan havainnointipäivä mukaan, niin neljäntenä päivänä klo 11.50 se hengitti myssyssä viimeisen kerran. 

Se oli laihtunut ja voimaton, mutta sillä oli uskomattoman vahva sydän, joka olisi ilmeisesti ollut valmis pitkäänkin elämään. 

Emme ymmärrä mikä Indille tuli, koska mitään ulkoisia merkkejä siinä ei ollut.

Jopa minä, äiti, joka en aiemmin ollut halunnut yhtään degua, surin ja vuodatin kyyneleitä pienen vipeltäjän vuoksi. Luulin, että voisin sen pelastaa, mutta taitoni, taitoni eivätkä voimani siihen riittäneet 😢

Tyttäreni kanssa rakennettiin pieni laatikko, jonne Indi laskettiin.

Tyttäreni hyvästeli suosikki-degunsa ja varusti laatikon piirtäen laatikon päälle kuvan ikävästään ja rakkaudestaan pikku Indianaan.

*20.5.2015  t.19.1.2016 . Indi eli vain 8 kuukautta. Ihmettelen, miten nuo pikku otukset ovat vieneet vastustelevan äidinkin sydämen. Äidilläkin on ikävä Indiä, sitä degua!  <3

Rakkauden osoitus pois menneelle Indi-degulle.

Pieni degumme Indiana, eli Indi haudattiin kotipihaan koreanonnenpensaan juurelle.

Nuku rauhassa Indi <3

Degu sairastaa

Toinen nuorista deguistamme sairastaa

Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.

Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.

Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.

Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.

Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.

Lämmin Degu-pussukka