Ricon ja Bamboon uusi mökki

Uusi mökki on hieno kerrostalo, jossa ajattelin olevan hyvää materiaalia hampaiden kuluttamiselle.

Degut ovat kuitenkin, tavoistaan poiketen (?) jättäneet mökin  jyrsimisen suhteellisen rauhaan.

Tykkäävät kiipeillä ja pyöriä sen sisällä, mutta eivät ole sitä rikkoneet.

Kohta neljä vuotiaat degumme ovat kai aikuistuneet.  ;)

   

Bamboo on utelias. Sillä on hieman karvanlähtöä kaulassa, liekö nahistellut Ricon kanssa vaiko karvapaljouden kevennys kesää kohden. Seurataan tilannetta. 

Mukavia kavereita ovat.  :)

"Remupetterimme" Pips, 9kk, nyt Indin kuoleman jälkeen...

Taustaa näistä kahdesta nuoresta degustamme

Kun tyttäreni sai kaksi nuorta uros-degua 2015 heinäkuun alussa, olivat ne vain kuuden viikon ikäisiä, suloisia pikku-deguja. :)

Uusien degujen sijoittaminen "vanhojen", noin kolme vuotiaiden degujen kanssa, tulisi jo ennakko tietojen mukaan olemaan vaikeata, mutta jotkut olivat yhdistämisessä onnistuneetkin.
Minua äitinä pelotti, että "Jos ne eivät sopeudukaan...."  Huh!
Tyttäreni tutki kuitenkin asiaa yhdistämisestä ahkerasti. Hän uskoi siinä onnistuvansa.

Minä, äiti siis ostin toukokuussa, lähes tyttäreni syntymäpäivänä syntyneet, degu-pojat tyttärelleni syntymäpäivälahjaksi.  Nii..iin... näin se menee... ;)

Uudet degu-pojat tulivat alkutotuttelun jälkeen hyvin toimeen kahden n.3 vuoden ikäisen uros-degumme kanssa. Ne asuivat lähes pari kuukautta samassa häkissä koko porukka...

Kunnes erimielisyydet ja tappeleminen alkoi... 

Nuoret degut alkoivat ilmeisesti tulla sukukypsiksi ja hakivat paikkaansa laumassa. Sopuisa Indi sopeutui, mutta Pips ei.

Pips ihmettelee outoa valokuvaajaa :)

Yksi mielipaikoista.
Tästäkin nurkasta näkyy hyvin kaverien häkkiin.

Indi ja Pips sijoitettiin viereen toiseen häkkiin. Häkistä degut näkivät toisensa ja kuulivat naapuri-degujen äänet. Kaikki tuntui olevan ja menevän näin hienosti, kunnes Indi yllättäen lopetti syömisen, heikkeni ja kuoli. :(

Pips nyt yksin - totuttelua/ihmettelyä - meille kaikille

Pips jäi nyt häkkiinsä yksin ja oli levottoman oloinen. Se halusi aina karata, jyrsi häkin seinän ja lattian kulmaan reiän, josta onnistui karkaamaan. Se sotki häkin sisuksen, kaatoi aina ruokakupin ja mylläsi sisällön milloin minnekin.

Pips on vaan ihan mahdoton -siksi sanon sitä Remupetteriksi.

Pipsin kaatama ruoka-astia

"Ovi on auki! Täältähän voisi vaikka karata."
(Kuvasta näkee, että papanoita tulee,  siivoamista siis on...)

Pips karkaili ja juoksenteli tyttäreni huoneessa ja meni myös veljen huoneeseen. Sen mielipaikka oli sohvan alla ja sieltä sitä oli vaikea saada pois ja kiinni.

Pipsin häkki on pienempi kuin tuo toinen häkki, koska tyttäreni toivoi, että degut saadaan yhdistettyä -ajan kanssa.

Nyt vielä, kuitenkin, Remupetteri Pipsiä on koetettu useaan otteeseen sulauttaa kahden vanhemman degun kanssa, mutta se ei vaan onnistu. 
Pips kiusaa, haastaa riitaa (hassua sanoa deguista tällaista  :) ) ja on aiheuttanut toiselle vanhemmalle degulle ihovaurioita. Rico on aina ollut johtaja, hyvä sellainen, mutta se ei sovi Pipsille.

Jotta Pipsin aika ei tulisi pitkäksi  ;) ja se rauhoittuisi, saa se nyt joka päivä juosta tyttären huoneessa vapaana jonkin aikaa. Ensi päivinä se ei halunnut antaa ottaa itseään kiinni, mutta nyt se on tullut joskus jopa itse häkkiinsä takaisin. Remupetterikin oppii!  :)

Pari päivää sitten päätimme hankkia Pipsin häkkiin juoksupyörän. Se on Pipsin ihan oma.

Pipsin lelu, jossa häntäkin mahtuu suorana soirona perässä vipeltämään.

Hankalan malliseen häkkiin iso pyörä oli hieman hankala sijoittaa, mutta onneksi pyörä oli sellainen, että siitä sai tukijalan pois.  Juoksupyörä kiinnitettiin siis suoraan verkkoon. :)

Aika nopeasti Pips löysi pyörän ja juoksee siinä silloin tällöin hurjaa vauhtia. Pips on pyörän tulon jälkeen selvästi rauhoittunut, saa liikuntaa ja kulutettua ehtymätöntä energiaansa.  Tämä on mukavaa -meistäkin.  :)

Siivoamisen yhteydessä on ovi "suureen,ihmeelliseen maailmaan" auki.

On ihmeellistä miten tuollaisilla pienillä jyrsijöilläkin on kullakin ihan omanlaisensa luonne ja käyttäytyminen. Nehän ovat vain...  (hiiriä, rottia jne. ) Minä, äiti en kuitenkaan oikeasti enää ajattele deguista näin ;)

No niin... Pipsistä oli siis Indin kuoleman ja yksin jäämisen jälkeen tulossa varsinainen häirikkö.

Ostimme sillekin juoksupyörän ja saimme sen onneksi mahtumaan Remupetteri- häkkiin. Iso, umpinainen, muovinen juoksupyörä on Faunattaresta ja se on kuin taivaan lahja Pipsille ja MEILLE :)

Nuori degumme Indi 8kk kuoli :'(

Tyttäreni huomasi toisen 8 kk:n ikäisistä vilkkaista uros-deguistamme liikkuvan tavallista hitaammin ja olevan ihmeen apea.

Hän seurasi degun käytöstä ja havaitsi, ettei se syö. Sen annettiin kuitenkin olla häkissään ja yritettiin tarjota herkkuja, kuten Johanneksen leipäpuun paloja.

Kahtena seuraavana päivänä yritimme (minä, äiti etenkin yritti!) syöttää degua pipetillä. Se otti pipetin suuhunsa, mutta näin jälkeenpäin ajatellen, se taisi sitä vaan purra...

Pipetissä oli mm.veteen sekoitettua pellettiä, joka oli ohutta. Jonnekin se ohut puuro syötettäessä katosi, mutta degu ei piristynyt. Mitään ulospäin näkyvää vauriota tai kosketusherkkyyttä ei degussa näkynyt, se vaan laihtui ja liikkuminen edelleenkin hidastui.

Toisena päivänä minä äitinä koin suurta hoivan ja velvollisuuden tunnetta pelastaa degu henkiin ja terveeksi. Yritin kaikkeni, mitä äiti vaan saattoi ja osasi.

Tein pikku degulle lämpimän pesän vanhaan villahattuun. Asetin hattuun myös hieman keinokarvaa. Hatun alle keksin laittaa hieman lämmitetyn kauratyynyn, jotta laihtunut Indi pysyisi lämpimänä. Se tuntuikin piristyvän ja viihtyvän pesässään ja nukkui paljon.

Koirammekin ymmärsi, että jotain tärkeää on tekeillä ja seurasi koko ajan toimiani. Koira seurasi tarkasti myös kaikkia degun liikeitä sekä ääniä ja tuli heti luokseni, jos jotain poikkeavaa tapahtui.

Indi kuitenkin heikkeni ja alkoi nukkua jatkuvasti. Sen silmät olivat koko ajan kiinni, vaikka se hengitti, hieman liikkuikin ja avasi suunsa pipetille.

Kolmannen, tai jos lasketaan havainnointipäivä mukaan, niin neljäntenä päivänä klo 11.50 se hengitti myssyssä viimeisen kerran. 

Se oli laihtunut ja voimaton, mutta sillä oli uskomattoman vahva sydän, joka olisi ilmeisesti ollut valmis pitkäänkin elämään. 

Emme ymmärrä mikä Indille tuli, koska mitään ulkoisia merkkejä siinä ei ollut.

Jopa minä, äiti, joka en aiemmin ollut halunnut yhtään degua, surin ja vuodatin kyyneleitä pienen vipeltäjän vuoksi. Luulin, että voisin sen pelastaa, mutta taitoni, taitoni eivätkä voimani siihen riittäneet 😢

Tyttäreni kanssa rakennettiin pieni laatikko, jonne Indi laskettiin.

Tyttäreni hyvästeli suosikki-degunsa ja varusti laatikon piirtäen laatikon päälle kuvan ikävästään ja rakkaudestaan pikku Indianaan.

*20.5.2015  t.19.1.2016 . Indi eli vain 8 kuukautta. Ihmettelen, miten nuo pikku otukset ovat vieneet vastustelevan äidinkin sydämen. Äidilläkin on ikävä Indiä, sitä degua!  <3

Rakkauden osoitus pois menneelle Indi-degulle.

Pieni degumme Indiana, eli Indi haudattiin kotipihaan koreanonnenpensaan juurelle.

Nuku rauhassa Indi <3

Degu sairastaa

Toinen nuorista deguistamme sairastaa

Degumme on sairastunut ja kovasti laihtunut. Se on ollut pari päivää melko apea, liikkuu varovasti, ihan kuin sitä huimaisi. Se ei syö, vaikka on yritetty jopa jauhaa ruokaa. Se juo pipettipullosta kun sitä juotetaan, mutta todella varovasti ja ihan vaan vähän.

Mitään ulkoisia merkkejä ei Indyssä näy, paitsi, että se on laiha ja väsyneen oloinen.

Tyttäreni kanssa teimme sille pienen pesäpussukan. Hassulta varmaan kuulostaa, mutta tyttäreni kantaa nyt pussukkaa kaulassaan, juottaa ja yrittää syöttää lämpimässä lepäävää Indyä.

Degu saa paljon huolenpitoa ja rakkautta. Pussukassa on mm. villasukka ja pienehkö turkiksen pala. Siellä on lämmintä ja toivomme, että degu paranee.

Sen täytyisi alkaa syömään, muuten saamme varmasti jättää sille hyvästit.

Lämmin Degu-pussukka