Degujen ääntelystä, vuorokausirytmistä ja tottumisesta opetettuun

Täytyy tähän kirjoittaa vielä se, että degut oppivat yllättävän hyvin vuorokauden rytmin, eli sen miten ne "laitetaan nukkumaan" ja ajat jolloin "herätään".

KUn degut tulivat meille, ei tyttäreni raasinut millään antaa degujen olla itsekseen ja tutustua uuteen kotiinsa ja kodin ääniin.
Tyttäreni saattoi valvoa puoleen yöhön, "opettaa" deguja tottumaan häneen ja tulemaan kädelle. Näin hän aikalailla vaikutti siihen, etteivät nämä päiväeläimet menneet ajoissa nukkumaan.
Kun ne sitten tottuivat tyttäreeni ja halusivat vielä illalla jaloittelemaan tyttären käsivarsille ja häkin ulkopuolelle, niin ne alkoivat melko myöhäänkin kolistelemaan häkissään.

"Mitäs ovat laittaneet häkin ulkopuolellekin kiinnostavia kiipeilypuita!"

Ne alkoivat pitää jo kovempaa vikinääkin, eikä tyttäreni voinut nukkua.
Lopulta hän keksi, ettei ihmeemmin reagoisi metelöintiin, vaan nosti sängyssä ainoastaan jalkaansa uhkaavasti ja johan degut hiljenivät ;)

Nykyään ne nukkuvat yönsä melko kiltisti, kunhan ovat saaneet päiväsaikaan tarpeeksi ruokaa, tekemistä ja jyrsittävää  ;)

Degut tulleet rohkeimmiksi ja jopa karanneet

Degupojat ovat olleet meillä nyt 1 1/2 kuukautta. Ne ovat saaneet uuden häkin, eli paljon suuremmat tilat ja oppineet kujeilemaan.

En ole valitettavasti ehtinyt kirjoittaa, vaikka uusi, itse rakentamamme häkki on ollut valmiina jo usean viikon.

Häkin rakennusprojektista kirjoitan enemmän sille tarkoitetuilla sivuilla, kunhan saan aikaiseksi, eli siis mahd.pian.  ;)

Degut olivat todella ihastuksissaan häkkiinsä ja paljoihin tiloihinsa, juoksivat, tutkivat ja näin ollen niiden koko olemus silmiin nähden vilkastui.

Meille tullessaanhan, ensimmäiset pari viikkoa, degut olivat marsuille tarkoitetussa matalahkossa häkissä ja olivat aika vaisuja. Tästä muovipohjaisesta häkistä, kaltereiden pienistä kulmaväleistä ne jopa pääsivät pakenemaan. Degupoikaset eivät tarvitse kuin parin sentin raon päästäkseen karkuun.

Tänä aamuna degut olivat sitten keksineet kuinka työnnetään häkin pariovet yhteisvoimin auki ja päässeet karkuun. (Ovissa on ollut väliaikainen kiinnitys, koska degut eivät aiemmin olleet itsekseen ja huomaamatta yrittäneet karkuun)

Poika siis heräsi tänä lauantaiaamuna 7.30 huoneessaan kuuluvaan, pienten käpälien hipsutukseen ja ihmetteli mikä ääni tuo on... eiväthän degut hänen huoneessaan asu, vaan siskon huoneessa. Vilkaisu lattialle äänen suuntaan kertoi, että deguthän ne täällä olivat... Uskomatonta, ne olivat jotenkin päässeet karkuun häkistä!
 
Sisko ei ollut kotona, mutta degut oli saatava kiinni, ennenkuin ne alkavat jyrsiä kaikkea mikä nenän eteen sattuu. Näin alkoi puolentunnin mittainen, lauantaiaamuinen degumetsästys, jossa vaadittiinkin oveluutta saadakseen ovelat ja epäluuloiset degut takaisin häkkiinsä.

Ruoalla purkkiin houkuttelu tuotti tulosta ja ensimmäinen oli aika helposti takaisin häkissä. Toinen ei mennyt ihan niin helposti "halpaan" ja sen kiinni saamiseksi piti olla vielä ovelampi ja degun liikkeitäkin nopeampi.

Toinen livahti purkista, livisti käsistä,kiipesi hihaa pitkin, kiipesi olkapäälle, sieltä selkää pitkin toisen kyljen ja kainalon alle, jossa se sitten luuli olevansa piilossa... kunnes tuli käsi, nappasi sen ja laittoi tyytyväisenä takaisin häkkiin.

Tämän jälkeen ei degujen kiinniottajaa enää nukuttanut, mutta degut pysyisivät nyt häkissään. Ovet vyötettiin nyt metallilangalla toisiinsa ja oviin hankitaan piakkoin kunnon lukitus.  :)